Viime talvena tein moottorikelkalla maastokäyntejä Sallan ja Savukosken myyntikohteilla. Sallaa lähestyttäessä vastaan tuli lähes pelkäään Toyota Hiace merkkisiä henkilöautoja, poromiehiä matkalla päivän askareisiin.
Saijan takana oli pari kolme palstaa, sinne suuntasin ensimmäisenä. Ajoin auton parkkiin leveästi auratun ympyräkääntöpaikan laidalle, pistin kelkan lämpiämään ja haukkasin eväsleipäkahveja. Silloin kääntöpaikkaa lähestyi hitaasti katumaasturi, auto kiersi kääntöpaikan ja melkein pysähtyi kohdallani. Kuskina ollut vanhempi mies ja nainen etupenkillä katsoivat minua pitkään: nostin kättä ja pian auto lipui pois. Ajattelin, että mukava kun paikalliset käyvät katsomassa, että ketä täällä liikkuu ja lähdin töihini.
Ensimmäisen palstan ajon jälkeen kävin vielä yhden järven rannassa olevilla palstoilla. Ajoin kelkalla järvenselän poikki ensimmäiselle palstalle. Kun ajoin järvenselän poikki toiselle rantapalstalle niin näin että joku ajaa kelkalla hiljaa siellä mistä olin järvelle tullut. Matkaa oli yli kilometri. Ajattelin, että hyvä kun paikalliset tietävät, että täällä on joku liikkeellä.
Sitten ajoin kelkalla läpi toisen rantapalstan. Siirryin osin palstan rajalinjaa, johon poromiehet olivat taitavasti ajaneet kahden kahden moottorikelkan telan levyisen lähes tasaisen leveähkön kelkkauran. Palsta oli pitkän mallinen järveltä poispäin. Kun tulin rajalinjaa takaisin järveä kohti niin muutaman sadan metrin päässä järvestä oli tuoreet kelkanjäljet minun kelkanjälkien vieressä. Ajattelin, että mukava kun kairassa on koko ajan seuranta päällä, että jos vaikka kelkka hajoaa niin heti on auttajat paikalla.
Sallan palstoilta siirryin Savukosken palstoille. Auto parkkiin linja-autopysäkille ja siitä kävin ajamassa Forest Foxilla itärajan suunnalla olevan palstan metsäautotien kautta. Aikaa meni reilu tunti. Palatessa näin, että autoni vieressä on Lynx 49 Ranger tyyppisellä kelkalla karvalakkipäinen poromies. Kaasutin isommalla kaasulla kelkkani kärryn viereen, sammutin kelkan ja menin raatille, joka alkoi näin:
– poromies: on komea kelkka sinulla.
– minä: joo tämmöinen asiallinen kelkka löyty työhommiin, kun tuoreempi meni remonttiin
– poromies: älä kertomatta hukkaa kelkkaa
– minä: kelkka ei ole myynnissä
Sitten juteltiin missä olin käynyt ja mihin olin menossa. Sain hyvät ohjeet miten kannattaa ajaa Tennijöjoella ja mistä pääsee joentakaisille palstoille.
Kaupan allekirjoituksessa sitten kerroin myyjälle edelliset ja sanoin, että oli turvallista käydä Sallassa ja Savukoskella maastokäyntejä kun koko ajan oli seurannassa. Myyjä ei hämmästynyt vaan kertoi, että kerran yksi poromies ja poromiehen poika olivat Pelkosenniemen tien lähellä kotipirtissä ja Pelkosenniementietä ajoi outo auto ohi. Silloin poromies sanoin, että kyllä minä vielä selvitän kuka ajoi ohi, johon poromiehen poika tuumasi, että kyllä minä uskon, että sinä sen selvität.
Tuomo Liikanen,
Suomen Metsätilakauppa LKV
puh. 050-4334720
